Työn tarkoitus:
Tutkia jälkikäymisen merkitystä oluen laatuun, kun hiilihapotus tehdään hiilidioksidilla versus jälkisokerilla käymisteitse.
Tutkittava näyte:
Vertailu tehtiin helles-oluella. Jälkisokerina käytettiin taloussokeria.
Tutkimusmenetelmä:
Olutta valmistettiin 20 litraa, joka pääkäymisen jälkeen jaettiin kolmeen erään ja jälkikäyminen toteutettiin seuraavilla tavoilla:
A = pääkäymisen jälkeen kegitetty ja heti hiilihapotettu hiilidioksidilla.
B = pääkäymisen jälkeen jälkisokeroitu ja pullotettu, hiilidioksidi muodostunut käymisreaktiossa jälkikäymisen aikana.
C = pääkäymisen jälkeen jälkikäynyt käymisastiassa, jonka jälkeen kegitetty ja hiilihapotettu hiilidioksidilla.
Oluet arvioitiin 16 hengen maistatustilaisuudessa aistinvaraisella arvioinnilla. Testiryhmä koostui satunnaisista tavallisista kuluttajista. Maistatustilaisuudessa arvioitiin mikä oluista oli arvioitavassa ominaisuudessa paras.
Tulokset:
Kirkkaus
Kirkkaimmaksi olueksi raati arvioi oluen A. Samein olut oli olut B. Sameus johtunee siitä, että käymisastiasta olutta ottaessa oluen liike nostattaa pohjassa olevaa hiivakakkua ja sitä matkaa oluen mukana kegiin/pulloon. Olut B meni pullotuksesta sellaisenaan tarjoiluastiaan, mutta olut A ja C menivät kegiin, josta se vasta pullotettiin ja kaadettiin pullosta tarjoiluastiaan. Kegin pohjalle jäi sameutta aiheuttavaa hiivakakkua.
Miellyttävin tuoksu
Miellyttävimmän tuoksuinen olut oli raadin mielestä olut B, eli jälkisokerilla käynyt olut. Tähän vaikuttanee sokerin ja hiivan käymisreaktio jälkikäymisaikana, joka vaikuttaa mm. oluen aromeihin.
Maultaan paras
Maultaan parhaimpien oluiden äänet jakautuivat tasan A:n ja B:n välillä.
Miellyttävin kokonaisuus
Miellyttävin kokemus oluista oli muutaman äänen enemmistöllä olut B eli jälkisokerilla käynyt olut.
Johtopäätökset:
Aistinvaraisen arvioinnin testiryhmällä saatiin tulokseksi kolmen oluen välillä pieniä eroavaisuuksia. Vaikka jälkisokeroitu olut olikin kokonaisuutena raadin mielestä paras, niin isoa eroa ei muodostunut pääkäymisen jälkeen kegitettyyn ja hiilidioksidilla hapotettuun olueen. Ainoastaan tuoksun osalta saatiin selvä ero jälkisokeroidun eduksi.
Hiilidioksidilla hapotetuissa oluissa oli valitettavasti melko paljon laatueroja, ja hapotus ei ollut kaikissa pulloissa tasalaatuista. Tämä johtui luultavasti omasta kokemattomuudesta hiilidioksidilla hapottamisessa tai sitten patenttikorkilliset pullot eivät olleet täysin tiiviitä.
Tätä tekisi mieli kokeilla vielä uudestaankin!
Keskustelu
Oletko vertaillut hiilihapotusmenetelmiä?
Jätä omista kokemuksistasi kommentti.